Nuppolan torvisoittokunta

Elias Nuppolan aloitteesta ja johdolla perustettu Nuppolan torviseitsikko, jonka nimi myöhemmin muutettiin Kangasvarren nuorisoseuran torvisoittokunnaksi, toimi 100 vuoden ajan ja esiintyi parhaimmillaan yli kaksikymmentä kertaa vuodessa nuorisoseurojen, eri järjestöjen, Luumäen seurakunnan ja Luumäen kunnan juhlissa. Viimeinen esiintyminen oli lokakuussa 2009 Taavetin Joukolan 100-vuotisjuhlissa.

”Elias löi alun ja alko sit soittaa meijen kanssa”

Musikaalinen Mäkelän talon veljessarja toi torvisoiton Nuppolan kylään. Toiseksi vanhin veli, Antti Nuppola soitti Suomen Kaartin pataljoonan orkesterissa vuosina 1895-96. Alkuinnostus tuli Antin mukana, mutta rautateillä leipätyönsä tehneestä Elias Nuppolasta tuli 41 vuoden ajaksi soittokunnan johtaja. Nuppolan torviseitsikko perustettiin vuonna 1910. Eliaksen panos torvien hankinnassa, soitto-opetus, nuottien kirjoitus ja kapellimestarina oleminen tuotti tulosta ja pian puhallettiin komeasti ”Siirtolaismarssi” ja ”Surullisia ajatuksia”. Esiintymisiä kertyi, torvet saatiin maksettua ja välillä jouduttiin miehiä lainaamaan naapurikylistä, jotta seitsikko saatiin kaikkiin esiintymisiin kasaan.

Muitakin kuin varsinaisia soittajia tarvittiin. Vilho Huomo piti päiväkirjaa. Luumäki oli keskiössä, kun tsaari kiristi Suomen suuriruhtinaskunnan oloja, Itä-Suomessa tehtiin patteritöitä sekä vuoden 1918 kansalaissodan aikana, jolloin jokaisen olisi pitänyt valita värinsä. Soittokunta oli paikalla Luumäen asemalla kun Lappeen kihlakunnan tuomari ja myöhemmin Suomen 3. presidentti P.E. Svinhufvud puolisoineen saapui Siperian karkoitusmatkalta tai pääkaupunkimatkoilta kotiinsa Kotkaniemeen. Kansalaissodan pahoja pelkoja puhallettiin pois, kun soitettiin hautajaisvirsiä ja surumarsseja. Soittaminen oli kunniatehtävä.

Rauhan aikana esiintymiset lisääntyivät. Presidentti Kekkonen vieraili Luumäellä ja hänelle soitettiin. Oli urheiluseurojen, nuorisoseurojen ja muiden järjestöjen tilaisuuksia. Oikeustaistelun muistomerkin paljastustilaisuudessa vuonna 1937 oli arvovaltaisten vieraiden lisäksi yleisradio paikalla. Soittokunta säesti yleisön lopuksi laulamaa Maamme-laulua.

Soittokunta ja Kangasvarren nuorisoseura toimivat monet vuodet rinnakkain ja yhdessä. Vuonna 1954 tiet yhtyivät kokonaan, kun soittokunta tuli osaksi nuorisoseuran toimintaa. Kapellimestarit ja soittajat vaihtuivat vuosien kuluessa. Esiintymiset jatkuivat, kunnes yhteissoitot lopetettiin lokakuussa vuonna 2009.

Kuusi soittajaa, Matti Sairanen, Jaakko Nuppola, Sulo Hovi, Pertti Särmälä, Jouko Holtari ja Timo Laapas kertovat itse soittokokemuksistaan Annikki Hyytiäisen kirjassa Torvisoittoa Elias Nuppolan johdolla. Soitto-opetus tuli yleensä vanhemman soittajan vieressä istumalla. Harjoitteluun piti uhrata aikaa. Autotalli, navetta, sauna tai kamari olivat harjoittelupaikkoja - ihan sen mukaan miten kotiväen korvat kestivät. Kädet, kieli, huulet ja kasvolihakset olivat töissä koko ajan. Huumorintajua ja kärsivällisyyttä piti olla ennen kuin pörinöistä, ropinoista ja kronklotuksista tuli oikeita säveliä. Niin kauan piti hioa soittoa, että sai tunnetta mukaan. Ohjelmisto oli laaja: marsseja, hengellisiä ja isänmaallisia kappaleita sekä tanssimusiikkia. Soittajat myös sävelsivät itse.

Lähteet: www.paltta.wordpress.com, Annikki Hyytiäinen: Torvisoittoa Elias Nuppolan johdolla